Kesken jäänyt Viimeinen mohikaani


Jätän hyvin harvoin kirjan kesken, vaikka se ei miellyttäisikään oikein missään vaiheessa. Olen aina ajatellut, että no, minä vain olen sellainen, tunnollinen lukija. Mutta eilen, tuskailtuani ainakin jo kaksi viikkoa J. Fenimore Cooperin Viimeisen mohikaanin kanssa, koin valaistumisen. Miksi tuhlata aikaansa huonoon kirjaan, kun niitä hyviä, ihania ja parhaita kirjoja on maailma pullollaan? Ja niitä tulee minun elinaikanani vielä vaikka kuinka paljon lisää. 

Nyt siis otan ihan uuden asenteen kirjojen lukemiseen. Luovutan jos kirjan lukeminen ei enää tunnu mukavalta ja etenkin jos lukemisesta tulee pakkopullaa. Miksi yrittää väkisin, kun aina voi vaihtaa johonkin parempaan kirjaan?

Kynnys J. Fenimore Cooperin Viimeisen mohikaanin keskeyttämiseen oli kuitenkin hieman suurempi, sillä sain sen Bibliofilen Disalta Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen myötä luettavakseni. Silloin jo vähän pelkäsinkin, että tulenkohan pitämään kirjasta, sillä se on täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. No, aavistus piti siis lopulta paikkansa eikä Viimeinen mohikaani osoittautunut yhtään minun kirjakseni. Kirjan alussa olin vielä melko kiinnostunut tarinasta, mutta kyllästyin, kun se ei oikein tuntunut etenevän mihinkään. Luin kirjaa noin puoliväliin asti ja siihen mennessä ei oikein ehtinyt tapahtua muuta kuin tappeluja, taisteluja, väijymistä, piileskelyä ja muutama kidnappaus. Voi kuulostaa melko vauhdikkaalta menolta, mutta ei se sitä kuitenkaan oikeasti ollut. Tuskastuin myös kirjan kieleen. Se on vanhahtavaa (painokseni on peräisin vuodelta 1954 ja kirja itsessäänhän on jo julkaistu vuonna 1826) ja lisäksi lauserakenteet ovat paikoitellen kummallisen monimutkaisia.

Toisaalta Viimeinen mohikaani sopi hyvin haastekirjaksi, sillä siinä todella oli haastetta. Niin paljon, että en kyennyt edes lukemaan sitä loppuun. Otin riskin, mutta se, että rakastuinko, kävi varmaan jo hyvin selväksi. :) Mutta hei, tajusin sentään viimeistään nyt sen, että kaikkea ei tarvitse tai edes kannata lukea loppuun asti.

Jos Viimeinen mohikaani alkoi teilauksestani huolimatta kiinnostaa, lukekaapa mitä Jokke kirjasta tuumasi. Minä en viitsinyt alkaa enää edes muistelemaan kirjan alkuasetelmia, joten hyvän juonikuvauksenkin löytää Joken kirjanurkasta!

Tunnisteet: ,